Ooh, olen tänään muistellut kilpaa äidin ja hannun kanssa lapsuuteni kulta-aikoja. Isäntäväki on kai niin helpottunut, että olen viimein kasvanut ohi murrosiästä, että nyt voi jo muistella. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin olen siis Keuruulta. Piänenä söin kovasti kermaviiliä ja rusinatonta maksalaatikkoa. Nykyään herkut ovat parantuneet. Katsoin tänään toipilaana olleen Tiuhtin kanssa Peter Pan -elokuvaa. Leffan jälkimainingeissa sain olla Kapteeni Koukku ja juosta henkeni pitimiksi karkuu miekan kanssa hyökännyttä Peter Pania. Hyvästä leikistä sain illalla Tiuhtilta palkkioksi juustonaksuja (salaa). Äiti on ostanut uusia mopsin hoitotuotteita. Se tilasi postimyynnistä piparmintulle tuoksuvaa samppoota ja suihkuteltavaa hoitoainetta. Muuten ihan ok, mutta nyt se kutsuu mua koko ajan Piparminttu-Pipsaksi ja sitten ihmettelee kovaan ääneen, kun en reagoi tyyliin: Miksei Pipsa oo innostunu?! Onneksi Hannu tajuaa sielunelämääni ja yrittää selittää miehisen jämäkällä tavallaan Pipsaa huutavalle puolisolleen, että koira oppii vaan yhden nimen. Nyt olen kauhuissani sillä, kuulin kuinka äiti uhkasi muuttaa nimeni kokonaan Pipsaksi. Pipsa. Voiko typerämpää nimeä olla? Tästä on puhkeamassa vähintään identiteettikriisi. Harkitsen myös yksivuatiskriisin aloittamista. En ole ihan viälä päättänyt kumman valitsen, mutta kriisi on vääjäämättä tiedossa. Alla olevassa kuvassa olen jotain kaks kuukautta. Terveisin Pip...eiku Tellu